Söpöstelyä

Etsin pikkuhyllyn teko-ohjeita ja löysin vauvan nutun, johon kiinnyin välittömästi. Strömsön sivuilta löysin ohjeen maailman helpoimmasta vauvan virkatusta villatakista. Söpöä, eikö totta!

Jouduin viime viikolla kääräisempään tilkkutyöni hetkeksi olohuoneen lattilalta syrjään tilanpuutteen vuoksi (lattialla piti päästä kävelemään vapaasti) eikä ompeleminen muutenkaan olut hetkeen mahdollista, eivätkä keskeneräiset houkutelleet. Käsillä piti kuitenkin päästä näpertelemään jotakin suursiivouksen ja pyhien lomassa.

Hauskinta vauvantakkimallissa on se, että se on virkattu kahdesta kuusikulmiosta. Jutussa on hyvät ohjeet ja monta videonpätkää, joissa neuvotaan kädestä pitäen nutun tekeminen, eikä haittaa, vaikka ruotsinkielinen virkkaussanasto olisikin vielä hakusessa. Noh, minulla ei ole ihan pieniä vauvoja tuttavapiirissäni, mutta mallia on helppo suurentaa minkäkokoiseksi vain ja villatakille on aina tarvetta. Lankojakin on kotona yllinkyllin. Halusin tehdä villatakin itselleni.

Heitin villatakkilinkin Facebookiin omalle aikajanalleni, ja siitä syntyneen keskustelun voisi tiivistää seuraaviin seikkoihin:
- villatakin virkkaaminen kahtena kappaleena on houkuttelevaa ja lopputulos on söpö
- villatakki ei kuitenkaan istu sen enempää vauvan kuin aikuisenkaan päällä vaan muistuttaa lähinnä telttaa. Erityisesti hihat ovat liian väljät ja kaula-aukko on outo ja muodoton.
- mallia pitää muuttaa istuvammaksi ainakin kaula-aukon, hartioiden ja hihojen osalta
- mallin muokkaaminen on mahdollista ainakin käyttämällä vajaita kierroksia


Tällainen siitä sitten on tulossa:

Villatakki etupuolelta.

Aloitin virkkaamisen kainaloista. 

Huomaa mustat taskunsuut läpät ja kauluksen alku.

Hihanselän saumakohta. 

Hihoja pitää vielä jatkaa.

Kainalon aloituskohta lähikuvassa.

Villatakki selkäpuolelta. 

Saumakohta on keskimmäisen mustan raidan kohdalla. 

Helmaa pitää vielä jatkaa, samoin kaulukseen tulee lisäkierroksia. Kaulus näyttää tällä hetkellä pystykaulukselta, mutta siitä tulee saalikaulus. 

Villatakin oikea etureuna alhaalla. 

Virkkasin taskunreunuksen mustalla langalla 

käyttäen kiinteitä silmukoita. 

Hakaneulat ovat käteviä estämään silmukoiden karkailun. 

Käytin hakaneuloja apunani erityisesti hihan vajaiden kierrosten virkkaamisessa. 

Virkkasin erillistä kaksi kuusikulmiota, joissa tein lyhennettyjä kierroksia hihanselässä ja selkäkappaleessa ennen kuin virkkasin palat piilosilmukoin yhteen. Koska hihat, etu- ja takakappaleet ovat tällaisenaan liian lyhyet jatkan niitä. Villatakkiin tulee saalikaulus ja upotetut taskut. Lankoina mustavalkoinen Puro ja musta Nalle, joista virkkaan kierrokset vuorotellen raidoiksi. Helmaan ja pääntiehen on tulossa muutoksia. Virkkuukoukku numero 4.

Olen yhä yksiväristen neuleiden ystävä ja vierastan voimakkaita raitoja neuleissani. Harkitsenkin vakavasti toisen virkkaamista jostakin yksivärisestä ohuesta langasta. Tällä hetkellä nimittäin epäröin, voinko käyttää näin kirjavaa takkia missään ihmistenilmoilla. Kotikäyttöön se ainakin sopii. Voisin kuvitella käyttäväni neuletta lukunutuna iltaisin sängyssä kovalla talvipakkasella.