Kuka teki vaatteesi?

Hauskaa vappua!

Sataa lunta niin, että ikkunoissa ropisee - voisiko sopivampaa vappusäätä ollakaan! Läpötilakin on pudonnut 10 asteesta + 1 asteeseen. Jos tästä positiivista etsii, niin eipä vaivaa siitepöly vähään aikaan.

24.4. käännettiin vaatteet nurinpäin ja kampanjoitiin eettisemmän vaatetuotannon puolesta  (Fashion Revolution). Nykyään on vaikeaa löytää kaupoista suomalaisia vaatteita eikä niiden tuotannon eettisyydestä ole pidetty kovinkaan hyvää huolta. Tietysti vaatteet voisi tehdä itse, mutta sittenkin pitäisi olla melkoinen salapoliisi saadakseen selville, miten eettisesti raaka-aineet ja tarvikkeet on valmistettu.

Olen nuoresta saakka ommellut vaatteita ensin itselleni, sitten myös omille lapsille niin kauan kuin he suostuivat pitämään äidin ompelemia päällään. Sen jälkeen olen ommellut pelkästään itselleni. Innostuin pääsiäisen alla selailemaan käsityölehtiä ja löysin monta kivaa itselleni sopivaa vaatemallia. Pääsiäisenä itselleni juhlajakun varastoissani hyvin marinoituneesta seitinohuesta mustasta kankaasta. Kangas on joustavaa neulottua keinokuitua, koostumuksesta ei ole enää muistikuvia, sen verran vanhasta tapauksesta on kysymys.

Kun ei ole mitään päällepantavaa, kaivetaan kankaat ja kaava-arkit esille. 

Valmis.

Tuossa se nyt sitten roikkuu valmiina ilta-auringossa. 

Sain helman käännettyä hieman ennen kuvaushetkeä.
(Kaava Ottobre 2/12, mallin lyhyet hihat muokkasin pitkiksi)

Mustaa kangasta on vaikea kuvata, 

mutta tästä varmaan näkyy kankaan läpikuultavuus ja epäsymmetrinen helma. 

Jakun takakappaleen alareuna on hieman kellotettu.

Häikäistyneenä viimeisimmästä voitokkaasti päättyneestä ompelu-urakastani minun oli sitten ihan pakko ruveta penkomaan kangasvarastojani saadakseni itselleni housut. Niin kuin näkyy, housuista tulei mustat - kuinkas muuten - tosin ihan vain sen vuoksi, että harmaata kangasta ei ollut tarpeeksi. Leikkasin palat valmiiksi ja ompelin itselleni leveälahkeiseset juhlahousut kauniisti laskeutuvasta ohuesta villakankaasta, jonka alkuperää en enää muista.

Burdan kaavoilla onnistun saamaan itselleni sopivia vaatteita helposti. 

Valmis

Juhlahousut  ohuesta villakankaasta yhden käyttökerran jälkeen.

(Burda 5/2007)

(Kuva on ylivalotettu, jotta mustasta kankaasta näkyisi jotakin.)

Tykkään housujen istutetuista etutaskuista. 

Olisi varmaan pitänyt silittää housut ennen kuvaamista. 

Ne rypistyivät hieman pidettyäni niitä päälläni yhden illan. 

Keskeneräinen mekko vappulumimyrksyssä.

Samaa ei voi sanoa Suuren suomalaisen käsityölehden kaavoista, 

vaikka mittailenkin itseäni ja kaavoja ahkerasti. 

Aina köytyy kaavoista korjailtavaa.

(Mekon kaavat Suuri suomalainen käsityölehti 2/2014, 

pitkät hihat Suuri suomalainen käsityölehti 11-12/2012)

Eilen kaivoin esille trikookankaan, josta leikkasin itselleni pitkähihaisen mekon. Kankaan ostin työmatkalla Rauman Jättirätistä nelisen vuotta sitten. Olen pyöritellyt kangasta ja päivitellyt, mikä mielenhäiriö minuun on tullut, kun tällaisen kirjavan kankaan olen ostanut itselleni. - Kaikki kankaat näyttävät kirjavilta ja levottomilta, jos niitä verrataan esimerkiksi mustaan.

En ole ollut koskaan kovin innokas harsimaan. Niinpä sovitin mekkoa vasta, kun olin saanut kaikki sivusaumat ommeltua. Sovituksessa huomasin, että minulla on tiedossa mekon kaventaminen paremmin istuvaksi, sillä kaavat olivat sittenkin (jälleen) väljempiä kuin odotinkaan. Tämä tietää myös ratkojan kaivamista esille. Jos hyvin käy, saan mekon käyttökuntoon tänään tai viikonloppuna.

Jossakin välissä pitäisi ommella esikoiselleni pyykkikassi, johon hän saa sullottua pyykkinsä pyykkitupaan mennessään. Lupailin merimieskassityyppistä ratkaisua Ikean musta-valkoisesta kankaasta. Myös tilkkutyöt houkuttelevat puoleensa. Tiedän jo, mitä ompelen Ikeasta ostamistani tilkuista. Haluan itselleni retki- tai aurinkoalustan, sellaisen, jonka voi levittää nurmikolle, rantahietikkoon tai vaikkapa parvekkeen lattialle, jos siltä tuntuu.