Tässä se nyt on, ensimmäinen tänä vuonna aloitettu ja valmiiksi saatettu tilkkutäkki, joka on kulkenut blogissani nimellä lahjapeitto. Olisin voinut kutsua peittoa myös serkuspeitoksi, sillä aikoinaan päätin ommella omien lasteni serkuille tilkkutäkit.
Sain peiton valmiiksi ajoissa, mikä aiheuttaa minussa onnenläikähdyksen. Tikkasin ja kanttasin peiton tällä viikolla. Eilen illalla päättelin viimeiset langanpäät.
Koko: 163 cm x 230 cm
Materiaalit: päällinen ja tausta 100 % puuvillakankaita, polyesterivanu.
Tikkauslangat: polyesteri
Kaikki peiton materiaalit löytyivät varastoistani, mikä on ihan onnekas sattuma.
Lähikuva peiton etupuolelta.
Ulkona satoi, joten kuvauspaikka piti etsiä sisätiloista.
Peittoa kannattelee kuopus.
Peiton etupuoli
Peiton takapuoli
Tikkasin peittoon yksinkertaisen ruutukuvion.
Tarkkasilmäisimmät ehkä huomaavat,
että olen käyttänyt tikkaamisessa kahta eri värisävyä.
Kanttaamista pitää vielä harjoitella.
Erityisesti "mittered corners" vaativat runsaasti harjoitusta. Tässä peitossa kulmat ovat lähinnä pyöristetyt.
Ompelin kanttauskaitaleen nurjalta puolelta kaksinkerroin suoralla ompeleella
ja tämän jälkeen kiinnitin sen koristetikkauksella oikealta puolelta.
1000 ja 1 hakaneulaa.
Ja kaasu pohjaan.
Ojanpohjien koluaminen on varsinainen sankariteko, vaikka koneessa on yläsyöttäjä. Aika äkkiä huomasin, etten voi päästellä koneella kaasu pohjassa ja niin pistin etanavaihdin päälle.
Myös ompeleenohjaimesta olisi ollut hyötyä ihan alusta asti.
Minulla on tapana ommella talla pohjassa. Hetken hurjasteltuani ja päästettyäni pahimmat tikkaushöyryt usean vuoden takaa säädin ompelukoneen etanavauhdille. Sain yhä painaa tallan pohjaan, mutta sain paremmin pideltyä hallinnassani painavaa peittoa.
Tikkaamislangan valinta on luku sinänsä. Aloitin tikkaamisen turkoosilla langalla, joka sopi mainiosti sinis-vihreään värimaailmaan. Lankaa oli ainoastaan 100 metrin puola, joten vaihdon langan loputtua 500-metriseen lehmuksenvihreään, joka sekin sopii värimaailmaan. Saa nähdä, riittääkö lanka ihan loppuun saakka.
Aluksi tikkasin peiton noin 15 cm:n välein vaakasuoraan ja pystysuoraan ojanpohjia. Ojanpohjien rymyäminen ei sovi ollenkaan luonteelleni. En vaan jaksa rymytä siellä. Minulle on helpompaa ommella sauman vierestä. Oli myös kohtia, joissa ei ollut saumoja näkyvillä. Muistutukseksi itselleni, myöskään silmävaralta ompelu ei suju, ellei ole kiinnekohtia. Olisi vaan pitänyt pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja käyttää ompeleenohjainta alusta asti.
Otin ompeleenohjaimen käyttöön, kun rupesin tikkaamaan ensimmäisten ommelten väleihin. Poistin kaikki hakaneulat peitosta ja ompelin kaksi ommelriviä ensimmäisten ommelten väleihin vaaka- ja pystysuoraan vajaan 5 cm:n välein. Tykkään tikkaamisesta ja tykkäisin siitä vielä enemmän, ellei tarvitsisi kannatella peittoa kaksin käsin. Ommellessani haaveilin ompelupöydästä, johon saisin upotettua ompelukoneen ja ompeleminen olisi helpompaa. Työpöytääni en rupea kuitenkaan sahaamaan vaan pistän asian korvan taakse hautumaan. Ehkä jonakin päivänä löydän sopivan pöydän. On myös tärkeää tarkkailla yläsyöttäjän kaikkia vipuja ja vimpaimia. Minulta oli luiskahtanut yksi tärkeä osa ommellessa pois päältä enkä kokemattomuuttani huomannut sitä ihan heti.
Lopputulostahan tietysti voisi parantaa sieltä sun täältä, kuten jokainen tilkkutyöntekijä tietää. Omaa työtään tarkastelee aina kriittisin silmin. Muistutan kuitenkin itselleni yhä uudestaan hyvää elämänviisautta: ole armollinen itsellesi.
Kaikkinensa tykkäsin ompeluprosessista. Opin paljon uutta ja seuraavalla kerralla osaan ne entistä paremmin. Tykkäsin ompelemisesta niin paljon, että heti lakkiaisjuhlista päästyäni kaivoin pinon kankaita esille. Tiedossa on nimittäin ainakin yhdet sukujuhlat lisää sekä yksi häälahja, joka on elänyt pelkkänä lupauksena melko monta vuotta. :)
Lisää serkuspeittoja tulossa.
Keltaista, violettia, pinkkiä ja punaista - kahden tilkkutäkin aineksia.
BSR ja walking foot ovat kaksi eri laitetta. Kaivoit esiin BSR:n ja ompelit yläsyöttäjällä eli walking footilla? Suorasta tikkausjäljestä päätellen käytit Walking footia eli jalkaa jossa on yläsyöttäjä. Bernina Stitch Regulator eli BSR on peltisessä rasiassa oleva vapaan konetikkauksen laite, jolla voi ommella myös niin, että piston pituus on asestettu vakioksi. Suoran ompeleminen on sillä erittäin hankalaa, koska sen kanssa alasyöttäjäkin pitää olla kytkettynä pois päältä, muuten kone ei edes suostu ompelemaan, jos BSR on kytkettynä koneeseen. Se on tarkoitettu vapaaseen mutkittelevaan konetikkaukseen. Kaivelepa ompelutarvikkeitasi, niin kallis BSR löytyy sieltä. Peiton väritys on erittäin onnistunut.
VastaaPoistaKiitos kehuista, Kvilttaaja. Myös minä olen tyytyväinen peiton väritykseen.
VastaaPoistaKiitos myös täsmennyksestä, Kvilttaaja. Pitäisi varmaan korjata teksti jälkeenpäin, ettei tule väärinkäsityksiä. Samoin pitäisi varmaan panostaa oikolukemiseen ennen tekstin julkaisemista. :)
Käytin tosiaankin yläsyöttäjää tikkaamisessa ja se haarukan näköinen vempain tipahti jossakin vaiheessa pois paikoiltaan. En vaan ymmärrä, miten se on mahdollista. Jos lapseni olisivat vielä lapsia, kysyisin heiltä tiukannäköisenä, ovatko he käyneet näpläämässä äidin ompelukonetta. Nyt en kehtaa. :)
Hieno peitto siitä tuli vaikka kulmat on pyöristettyjä :-) Nimi takana on mun mielestä oikein hyvä kun peitto annetaan tällaisena lahjana.
VastaaPoistaMuutamaa postausta aiemmin kirjoittelit liimaspraysta, itse olen käyttänyt sekä sitä että hakaneuloja ja voin todeta että liimaspray helpottaa tikkaamista huomattavasti (varmasti ei ole ryppyjä takakankaassa), mutta sen suihkuttelu ei ole kovin mukavaa hajun vuoksi. Hakaneulat toimii jos niitä käyttää tarpeeksi ja vanu ei ole kovin liukasta. Itse suosin vanuna puuvillaa ja hakaneulojen on oltava mieluiten käyriä.
Jännä oli myös tuo Berninan tikkauspöytäjuttu (sekin jokunen postaus sitten), en ole moisesta tiennytkään, tosin voisin väittää että noita ei euroopassa pahemmin ole...
Kiitos, Tiina. :)
VastaaPoistaKäyrät hakaneulat voisivat olla kätevät laittaa paikoilleen. Ostin omat hakaneulani lähikaupasta, kun piti äkkiä saada, eikä niissä ollut valinnanvaraa. Ehkä voisi kokeilla, onnistuisiko mutkan vääntäminen kotikonstein.
Pingotin takakankaan maalarinteipin avulla lattiaan kiinni ennen kuin lisäsin vanun ja päällyskankaan. Tarkoitukseni olisi ruveta käyttämään puuvillavanua, kunhan saan ostamani polyesterivanut käytettyä. Niitä riittää vielä pariin peittoon.
En yhtään ihmettele, miksi Berninan Quilting Frame on ihan tuntematon Suomessa. Sitä ei nimittäin tuoda tänne. Omasta jälleenmyyjästänikään ei ole kuulunut mitään, vaikka hän lupasi selvittää, onko maahantuominen mahdollista erikoistilauksena. 2 - 4 -metrinen hökötys olohuoneen nurkassa ei taida sittenkään olla minun juttuni, joten en ole hätyytellyt jälleenmyyjää.